Viiriäiset ulkona ja ensimmäiset munat!
Viiriäiseni ovat tavallisia japaninviiriäisiä, englanniksi coturnix quail, latinaksi coturnix coturnix. Näistä osalla on celadon-geeniä, eli mahdollisuus tuottaa sinisiä munia. Osa on jumbokukon polkemista munista haudattu, joten hieman isompaa viiriäistä on odotettavissa. Mutta viiriäinen, japaninviiriäinen, lihaviiriäinen tai jumbo: kaikki ovat samaa lajia kuitenkin hieman eri ominaisuuksilla. Värit ovat myös vaihtelevia, perus riistan värisistä ”pharao” yksilöistä vaaleisiin italialaisiin versioihin, löytyy hopeaa, lumikultaa ja tuxedoa kaikkea sekaisin. En ole noista väreistä oikein perillä, sillä odotan niistä vain munia ja lihaa. Mutta onhan he kauniita katsella ja hauska nähdä miten värit kehittyvät sulkautumisen aikaan. Sukupuolitunnistaminen onnistuu myös osalta helpommin katsomalla vain värityksiä, mutta kävikin lopulta niin että sulat jatkavat muokkautumistaan vielä ainakin neljäviikkoiseksi asti eikä liian aikaisin niistäkään varmaa tietoa saa kuin selkeistä yksilöistä.
